Kolbin oppimissykli: näin projektipäällikkö oppii kokemuksesta
Useimmat projektipäälliköt ovat kuulleet, että kokemuksesta oppii. Mutta jos se pitäisi täysin paikkansa, jokainen kaksikymmentä vuotta alalla ollut olisi mestari vaikeissa keskusteluissa, sidosryhmien hallinnassa ja kriisijohtamisessa. Näin ei ole. Ero on harvoin siinä, kuinka paljon on koettu, vaan siinä, mitä kokemuksilla on tehty.
Yhdysvaltalainen kasvatustieteilijä David Kolb puki tämän sanoiksi jo vuonna 1984 kirjassaan Experiential Learning. Hänen mallinsa, jota kutsutaan usein Kolbin oppimissykliksi, on yhä yksi käytetyimmistä teorioista siitä, miten aikuiset oppivat tekemästään.
Mitä tutkimus sanoo?
Kolbin ydinajatus on, että oppiminen ei ole yksittäinen tapahtuma vaan nelivaiheinen sykli. Ensin tulee konkreettinen kokemus: teet jotain, esimerkiksi käyt vaikean keskustelun tiimin jäsenen kanssa. Sitten seuraa reflektio: katsot taaksepäin siihen, mitä oikeasti tapahtui ja miltä se tuntui. Kolmannessa vaiheessa teet johtopäätöksen, pienen työsäännön tai käsitteen: ehkä huomaat, että sinulla on tapana täyttää hiljaisuus anteeksipyynnöillä. Neljännessä vaiheessa kokeilet johtopäätöstä aktiivisesti uudessa tilanteessa, mikä tuottaa uuden konkreettisen kokemuksen, ja sykli alkaa alusta.
Pointti on, ettei mikään vaiheista riitä yksinään. Kokemus ilman reflektiota on pelkkää toistoa. Teoria ilman kokeilua jää kirjatiedoksi, joka ei koskaan siirry käsiin. Kolbin mukaan oppiminen syntyy juuri liikkeessä tekemisen, pohtimisen, muotoilemisen ja uudelleen kokeilemisen välillä.
Kolb rakensi aiempien ajattelijoiden, kuten John Deweyn ja Kurt Lewinin, työn varaan, ja hänen mallinsa on sittemmin muovannut kaikkea johtamiskoulutuksista lääkärikoulutukseen. Siksi vakavasti otettavaan harjoitteluun kuuluu lähes aina jälkikäteen tehtävä jäsennelty läpikäynti, niin kutsuttu debrief, eikä pelkkä harjoitus itsessään.
Mitä tämä tarkoittaa sinulle projektipäällikkönä?
Ensinnäkin: varaa aika reflektiolle, muuten se jää tekemättä. Tärkeän kokouksen tai vaikean keskustelun jälkeen viisi minuuttia ja kolme kysymystä riittävät: Mitä tapahtui? Mikä tekemisessäni toimi tai ei toiminut? Mitä teen ensi kerralla toisin? Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta juuri tämä vaihe erottaa kahdenkymmenen vuoden oppimisen yhden vuoden kokemuksesta, joka on toistettu kaksikymmentä kertaa.
Toiseksi: muotoile johtopäätöksistäsi pieniä työsääntöjä. Epämääräistä tunnetta siitä, että kokous meni huonosti, ei voi harjoitella. Konkreettista sääntöä, kuten että esitän kysymyksen ennen kuin annan oman ehdotukseni, voi kokeilla jo ensi viikolla. Kirjoita säännöt muistiin, vaikkapa projektipäiväkirjaasi tai jokaisen retrospektiivin jälkeen.
Kolmanneksi: luo tilaisuuksia kokeilla. Sykli täydentyy vasta, kun testaat uutta johtopäätöstäsi todellisuudessa. Valitse tietoisesti tuleva kokous, jossa kokeilet uutta toimintatapaa, ja arvioi jälkikäteen. Silloin olet kiertänyt koko kierroksen, ja juuri silloin osaaminen todella kasvaa.
Näin harjoittelet tätä
Arjessa uuden johtopäätöksen kokeilutilaisuuksien välillä voi kulua viikkoja, ja panokset ovat korkeat, kun tosipaikka tulee. Simulaattori lyhentää syklin minuutteihin: käyt keskustelun tekoälyvastapuolen kanssa, saat läpikäynnin, joka osoittaa omat sanavalintasi, teet johtopäätöksen ja kokeilet heti uudelleen seuraavalla kierroksella. Se on Kolbin oppimissykli tiivistetyssä muodossa. Jos haluat kokea, miltä se tuntuu, voit kokeilla Project-simulatoria maksutta viikon ajan.
Project-simulatorissa harjoittelet keskusteluja tekoälyvastapuolen kanssa ja saat palautetta, joka perustuu tämänkaltaiseen tutkimukseen.
Kokeile ilmaiseksi 7 päivää