Vaikea keskustelu on oikeastaan kolme keskustelua – näin johdat niitä
Toimittaja, joka ei toimita. Tiimin jäsen, jonka työn jälki ei riitä. Tilaaja, joka muuttaa mieltään kolmannen kerran. Useimmat projektipäälliköt tietävät tarkalleen, mitä keskusteluja he lykkäävät – ja miksi: ne menevät yleensä huonosti.
Douglas Stone, Bruce Patton ja Sheila Heen, jotka työskentelivät Harvard Negotiation Projectissa – Harvardin yliopiston neuvottelututkimusohjelmassa – tutkivat vuosikausia, mitä tällaisissa keskusteluissa oikeasti tapahtuu. Heidän vuonna 1999 ilmestynyt kirjansa Difficult Conversations perustuu yksinkertaiseen mutta voimakkaaseen havaintoon: jokainen vaikea keskustelu on itse asiassa kolme keskustelua yhtä aikaa.
Mitä tutkimus sanoo?
Ensimmäinen on keskustelu siitä, mitä tapahtui: kuka sanoi mitä, kuka teki mitä, kuka on vastuussa. Tähän useimmat juuttuvat – molemmat osapuolet puolustavat omaa versiotaan kuin se olisi ainoa tosi. Kirjoittajien pointti on, että molemmat versiot ovat lähes aina ymmärrettäviä sisältäpäin: olette nähneet eri asioita, tulkinneet ne eri tavoin ja vetäneet erilaiset johtopäätökset.
Toinen on keskustelu tunteista. Se käydään halusimme tai emme – turhautuminen, huoli ja pettymys vuotavat äänensävyyn ja sanavalintoihin, vaikka yrittäisimme pysyä "asiallisina". Tunteet, joille ei anneta tilaa keskustelussa, ohjaavat sitä helposti salaa.
Kolmas on identiteettikeskustelu: mitä tilanne kertoo minusta. Olenko pätevä? Olenko hyvä ihminen? Kun keskustelu tuntuu uhkaavalta, syy on usein siinä, että se hiertää minäkuvaa – molemmilla osapuolilla.
Kirjan keskeinen neuvo on vaihtaa asennetta: vakuuttamisesta tutkimiseen. Keskustelu, joka alkaa sanoilla "näin asia on", muuttuu taisteluksi siitä, kenen tarina voittaa. Keskustelu, joka alkaa aidolla uteliaisuudella siitä, miten toinen näkee asian – samalla kun seisot oman näkemyksesi takana – muuttuu oppivaksi keskusteluksi, ja juuri siellä ratkaisut syntyvät.
Mitä tämä tarkoittaa sinulle projektipäällikkönä?
Ennen seuraavaa vaikeaa keskustelua: valmistele kaikki kolme tasoa, älä vain asiakysymystä. Mitä luulet tapahtuneen – ja mitä vastapuoli on kohtuudella voinut nähdä? Mitä tunteita sinä kannat, ja mitä hän todennäköisesti kantaa? Ja mikä omassa minäkuvassasi on vaakalaudalla niin, että saatat mennä puolustuskannalle?
Vaihda syyttely osallisuuteen. Kysymys "kenen vika tämä on?" lukitsee keskustelun; kysymys "miten me molemmat olemme vaikuttaneet siihen, että päädyimme tähän?" avaa sen. Myöhästyneellä toimituksella on lähes aina useampi kuin yksi vanhempi – ehkä tilaus oli epäselvä, ehkä välikatselmus siirtyi.
Aloita keskustelu neutraalista lähtökohdasta äläkä omasta johtopäätöksestäsi. "Näemme sovitun eri tavoin – haluan ymmärtää, miten sinä näet sen" avaa enemmän ovia kuin "et ole toimittanut sitä, mistä sovimme", silloinkin kun olet varma, että olet oikeassa.
Näin harjoittelet tätä
Vastapuolen tarinan tutkiminen kuulostaa helpolta, kunnes istut keskellä keskustelua ja adrenaliini nousee. Project-simulatorissa harjoittelet vaikeita keskusteluja AI-vastapuolia vastaan, jotka panevat oikeasti vastaan, ja palaute näyttää omilla repliikeilläsi, tutkitko toisen näkökulmaa vai ajoitko vain omaasi. Kokeile ilmaiseksi viikon ajan – ja käy se lykätty keskustelu ensin simulaattorissa.
Project-simulatorissa harjoittelet keskusteluja tekoälyvastapuolen kanssa ja saat palautetta, joka perustuu tämänkaltaiseen tutkimukseen.
Kokeile ilmaiseksi 7 päivää