Deliberate practice: tietoinen harjoittelu tekee sinusta asiantuntijan
Miksi jotkut projektipäälliköt kehittyvät vuosi vuodelta taitavammiksi, kun taas toiset tuntuvat polkevan paikallaan pitkästä kokemuksesta huolimatta? Kysymys on vanhempi kuin itse projektipäällikön ammatti, ja yhden vaikutusvaltaisimmista vastauksista antoivat vuonna 1993 psykologi K. Anders Ericsson ja hänen kollegansa.
Heidän käsitteensä deliberate practice, suomeksi suunnilleen tietoinen tai tavoitteellinen harjoittelu, on sittemmin muovannut käsitystämme asiantuntijuudesta musiikissa, urheilussa, lääketieteessä ja johtamisessa. Ydinviesti on epämukava mutta vapauttava: asiantuntijuus ei ole ensisijaisesti lahjakkuuden tai työvuosien kysymys, vaan sen, miten harjoittelee.
Mitä tutkimus sanoo?
Ericsson, Krampe ja Tesch-Römer tutkivat muun muassa viulisteja berliiniläisessä musiikkikorkeakoulussa ja vertasivat kaikkein taitavimpia niihin, jotka olivat hyviä mutta eivät aivan huipulla. Ryhmiä ei erottanut soittimen parissa vietetty kokonaisaika, vaan keskittyneen, ponnistelua vaativan yksinharjoittelun määrä: harjoittelua, joka kohdistui tiettyihin heikkouksiin, jolla oli selkeät tavoitteet ja välitön palaute.
Tutkijat määrittelivät deliberate practicen muutaman tunnuspiirteen kautta. Harjoittelu on suunniteltu parantamaan yhtä rajattua osaa suorituksesta, ei vain suorittamaan tehtävää. Se sijoittuu juuri nykyisen osaamisen ulkopuolelle, jolloin se tuntuu ponnistelulta. Se antaa nopeaa ja konkreettista palautetta siitä, mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Ja sitä toistetaan, tehden korjauksia jokaisen yrityksen välillä.
Työelämän kannalta tärkein johtopäätös on, ettei kokemus yksinään riitä. Saman asian tekeminen monta kertaa vakiinnuttaa tapoja, sekä hyviä että huonoja. Ilman kohdennettua harjoittelua ja palautetta kehitys tasaantuu, usein melko varhain uralla. Se selittää, miksi läpivietyjen projektien määrä kertoo yllättävän vähän siitä, kuinka taitava projektipäällikkö on esimerkiksi vaikeissa keskusteluissa.
Mitä tämä tarkoittaa sinulle projektipäällikkönä?
Ensinnäkin: harjoittele yhtä asiaa kerrallaan. Kokouksissa paremmaksi tuleminen ei ole harjoittelutavoite; jokaisen tilannekokouksen avaaminen selkeällä aikomuksella tai jatkokysymyksen esittäminen ennen vastaväitteeseen vastaamista on. Valitse yksi rajattu taito, pidä siitä kiinni muutama viikko ja vaihda sitten.
Seuraavaksi: hae palautetta ajallisesti läheltä. Pyydä kollegaa havainnoimaan yhtä tiettyä asiaa seuraavassa kokouksessasi ja kertomaan samana päivänä, mitä hän näki. Mitä pidempi aika toiminnan ja palautteen välillä on, sitä heikommaksi oppiminen jää. Epämääräiset arviot kuten "ihan hyvinhän se meni" eivät auta; pyydä konkreettisia havaintoja.
Lopuksi: asetu oikealle vaikeustasolle. Jos kaikki keskustelusi tuntuvat mukavilta, et harjoittele, vaan pelkästään suoriudut. Tartu tietoisesti siihen neuvotteluun tai toimitusviestiin, joka hiertää hieman. Kyky kasvaa ponnistelussa, ei rutiinissa. Varaudu myös siihen, että aito harjoittelu tuntuu raskaalta; Ericsson ja hänen kollegansa totesivat, että deliberate practice on, toisin kuin työ ja leikki, harvoin nautinnollista hetkessä, juuri siksi että se kohdistuu siihen, mitä ei vielä hallitse.
Näin harjoittelet tätä
Työelämän ongelma on, että vaikeat keskustelut ovat harvinaisia, niissä epäonnistuminen on kallista eikä niitä juuri seuraa rehellinen palaute. Simulaattori ratkaisee kaikki kolme: voit toistaa samantyyppisen keskustelun monta kertaa, keskittyä yhteen taitoon kerrallaan, nostaa vaikeustasoa asteittain ja saada palautetta, joka osoittaa täsmälleen, mitä sanoit. Se on deliberate practicea sovellettuna projektinhallintaan. Kokeile Project-simulatoria maksutta viikon ajan ja huomaa ero pelkkään kokemuksen keräämiseen.
Project-simulatorissa harjoittelet keskusteluja tekoälyvastapuolen kanssa ja saat palautetta, joka perustuu tämänkaltaiseen tutkimukseen.
Kokeile ilmaiseksi 7 päivää